Seisoin eräänä pävänä bussipysäkillä odottelemassa bussia. Tuttavani Sabina pysähtyi tarjoamaan kyytiä keskustaan. Sen päivän jälkeen ei mennyt yhtään viikkoa etten olisi miettinyt pientä puutarhamökkiä Raholassa. Siitä myös alkoi sitkeä väsytystaistelu, olin päättänyt saada sen mökin.
Mökki oli huonokuntoinen. Piha oli vielä huonokuntoisempi. Kasvihuone kasvoi vattua ja ruutuja puuttui. Ja pankintäti sanoi pyynnöilleni ei. Minulla kun oli tuota historiaa yrittäjänä ja kaksi konkurssia tehnyt ex-puoliso. No, hintapyyntökin oli kyllä ihan posketon.
Seuraavan vuoden aikana lenkkeilin melkein pelkästään siirtolapuutarhan suunnalla ja ilmoitin maailmankaikkeudelle haluavani juuri tämän huonokuntoisen pläjäyksen riesakseni. Olihan pihassa kirsikkapuu. Maailmankaikkeus vastasi. Ensin jouduin lopettamaan yritykseni nivelongelmien vuoksi. Sitten kuoli kummitäti ja heti perään pikkuveli ampui itsensä. Sukulaiset intoutuivat hankaloittamaan perunkirjoitusta. Haluatko todellakin tämän mökin, se kysyi. Mutta mikään ei lopulta estänyt mökin siirtymistä omistukseeni. Ja hintakin oli pudonnut puoleen.
 |
| Työsiirtolapuutarha |
Vastassa oli metrinen heinä, villiintyneet vattupensaat, nokkospuskat ja ummehtuneen hajuinen, likainen mökki. Mutta se oli minun. Pensasaita oli saanut kasvaa useita vuosia oman mielensä mukaan. Lumikuorma oli lähes turmellut sen. Tästä oli hyvä aloittaa puutarhaterapiajakso kaiken sen murheen ja kuoleman jälkeen.
 |
| Viikatteella raivattu pieni aukko kalusteille. |
 |
| Tervetuloa kesä ja ystävät! |
